14.04.2011, Chukwani, Sansibar City
Aika menee niin nopeasti kun arki koitti! En edes muista kirjoittaa.
Nyt käyn joka aamu yliopistolla opiskelemassa swahilia. Kyse on niin sanotusti kurssista, mutta olen kurssin ainoa oppilas. Tiukka eläkeikää lähetsyvä opettaja on kieltämättä tehokas ja mukavakin, mutta herättää mussa vahvan tunteen siitä, että suoritus on hyvä vain jos se on täydellinen. Neljässä päivässä ollaan käyty läpi varmaan puolet swahilin kieliopista, ja sitähän riittää.
Muuten on reissattu ympäri ämpäri, sillä pitää ottaa kuvia hotelleista, tehdä sopimuksia ja nähdä paikkoja, jotta mäkin sitten tiedän mistä on kyse. On tavattu jättikilpikonnia, snorklattu nemojen kanssa, missattu delfiinit ja hiukan muutenkin vietetty rantaelämää. Syöty on myös, ja pieni dieetti on harkinnassa, muttei vielä toteutuksessa... ehkä ensi viikolla?
Muutama sananen olisi sanottavana paikallisen sähköyhtiön toiminnasta. Ensinnäkin, sähköt kaktaistaan tunniksi joka ilta – tosin ei edellisiltana, silloin kun telkusta tuli tärkeä jalkapallo-ottelu! Viranomaiset olivat ilmeisen tietoisia siitä, että sähköyhtiön talo ja parlamnettitalo olisivat seuraavana päivänä pirstaleina, jos sähköt menisivät kesken matsin.
Eilen ja tänään sitten sähköä tuli koko alueelle vain puolella teholla, eli muutama valo, yksi tuuletin ja telkkari toimivat. Sähköyhtiölle soitettiin mutta mitään ei tapahtunut. Vasta kun valitus vietiin suullisesti perille alkoi tapahtua, miehet tulivat ja korjasivat vian vajaassa viidessä minuutissa. Sanottiin suorat sanat.
Telkkarissa puolestaan on myös valittamisen aihetta, meillä kun (analogisesti) näkyy vain kaksi kanavaa: paikallistelkkati ja CCTV. Paikallistelkkarin tasosta ei voi puhua edes suomalaisten lukiolaistöiden kanssa samana päivänä, ja CCTV puolestaan on vanha tuttu jo Kiinan-matkalta. CCTV on Kiinan valtion omistuksessa oleva valtava televisioyhtiö, ja käytännössä ainut joka Kiinassa näkyy. Meillä täällä näkyy CCTV News, joka mainostaa, että heillä on ”different angle”. No on kyllä. Mutta se on joka tapauksessa ainut meillä näkyvä uutiskanava. Tämä on myös hyvä esimerkki Kiinan Afrikan-valloitusprojetkista.
Tämän lisäksi on paljon mietityttänyt sukupuolten välinen suhde täällä, mutten oikein osaa sanoa siitä mitään, kun en ole varma mitä mieltä olen. Lähinnä tuntuu, että joskin miehillä ja naisilla on kummillakin täällä samanlainen mahdollisuus koulutukseen ja hyviin työpaikkoihin, he ovat jokseenkin eristyneitä toisistaan. Suhteellisen harvoin näkee perheitä tai edes nuorisoporukoita, joissa olisi molempia.
Tavallaan olen saanut sen kuvan, että miesten ajattelu ja elämäntapa on usein varsin moderni, kun naiset taas pidättäytyvät perinteissä. Vapaaehtoisesti, siltä se minusta vaikuttaa, tai suorastaan itsepäisesti. Mutta paha mennä oikeasti sanomaan. Itse ainakin olen keskustellut monen Khamiksen kaverin kanssa, ja useimmat ovat hyvää juttuseuraa ja suhtautuvat minuun täysin normaalisti. Politiikka ja maailman tila ovat suosituimpia keskustelun aiheita.
No jaaha, nyt meni sähköt taas tunniksi. Mikäpä siinä. Onneksi läppäri toimii... suosittelen kaikille Afrikan-matkaajille (miksei muillekin) tietokonetta, jossa on hyvä akku. Tosin viiem vuonna täältä oli sähköt pois kokonaiset kolme kuukautta, niin hyvää akkua ei ole vielä keksittykään.
Ai niin, ”löydettiin” puolivahingossa toistaiseksi hyvin huonosti tunnettu historiallinen kohde: englantilaisten toisen maailmansodan aikaiset bunkkerit + vahtitorni. Todella kiinnostavaa! Pitää mennä tutkimaan asiaa lisää kirjastoon ja nettiin.
Samalla reissulla nähtiin myös vanhat orjiensäilytysluolat. Yhtäkään sansibarilaista ei muuten ikinä viety orjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti