Arkielämää

25.04.2011, Chukwani, Sansibar City

Haluan kertoa tähän kaksi tavallista, normaalia tarinaa siitä, miten päivät täällä kuluvat ihmisten kanssa. Tämä lähinnä siksi, että kuva elämästä täällä saattaa jäädä vähän oudoksi, kun vain valitan ja ihmettelen koko ajan. Normaali elämähän siis on ihan normaalia, hauskaa ja ihmiset ihania.

Ensin pieni esimerkki Khamiksen perheen kanssa seurustelusta. Yksi päivä hänen siskonsa (jonka kanssa olemme viettäneet aika paljo aikaa) soitti ja sanoi, että tänään heillä on hyvä lounas kotona, tervetuloa. Menimme siis heille kotiin lounaalle.

Sisko oli kotona kokkaamassa, sillä on on opettaja ja nyt ovat meneillään muutaman viikon lomat. Mies tuli töistä lounaalle kotiin, ja loman takia tietysti perheen kumpikin lapsi oli myös kotona. Söimme ruokaa, sisko koitti puhua minulle englantia ja minä hänelle swahilia, mies puhuu englantia hyvin ja on äärimmäisen mukava.

Perheen vanhempi lapsi ei halunnut ensin tulla huoneestaan, sillä viimeksi kun tapasimme, annoimme hänelle lahjaksi muovailuvahasetin. Pari päivää sitten hän oli illalla leikkinyt sillä isänsä kanssa, ja halunnut viedä sen seuraavana päivänä kouluun. Vanhemmat kielsivät, mutta tyttö piilotti sen reppuunsa. Ja koulussa joku varasti sen! Kun isä haki tytön koulusta, tyttö itki katkerasti. Ja nyt hän pelkäsi, että me kysymme häneltä asiasta.

Lounaan jälkeen tyttö ei kuitenkaan jaksanut enää olla huoneessaan, ja kun emme kyselleet mitään muovailuvahaan liittyvää, hän näytti olevan tyytyväinen. Aina kun vierailemme, hän haluaa, että katsomme hänen lempi DVD-elokuviaan: arabialaisia lastenlauluja, Kiinassa nauhotettuja englanninkielisiä lastenlauluja, Kirikoun (swahiliksi, ihanaa!), ja tällä kertaa Mr. Beania.

Jäimme sateen takia viettämään aikaa siskon luokse useammaksi tunniksi. Khamis nukahti sohvalle, ja minä ihastelin tytön matkematiikan ja englannin vihkoja, ja kehuin hyvin tehdyistä läksyistä. Sitten otin esille tietokoneeni, jossa on kaikkien aikojen lempiohjelmani: PhotoBooth.

Siinä istuimme lasten kanssa (pienempi on noin kolmevuotias poika) ja otimme kuvia nettikameralla, eri tehosteilla. Aina yhtä hauskaa! Laitan tähän oheen yhden, mutta sellaisen, josta henkilöllisyys ei paljastu – en halua levitellä lasten nimiä ja kuvia pitkin nettiä.

Toinen arkielämän tarina:

Eilen oli pääsäissunnuntai, joka on täällä suosittu päivä perheen yhteiselle piknikille. Meidät kutsuttiin erään kaverin perheen mukaan. Menimme kahdella autolla ja kahdella bussilla pohjoiseen upealle rannalle, josta oli varattu hotellin terassi käyttöömme. Ensimmäisenä söimme kaikki lounasta, ja sitten alkoi kaatosade. Istuimme katoksen alla, juttelimme ja pidimme sadetta.

Kun sade oli ohi, alkoi rannalla tohina. Paikallinen johtava puolue, CCM, piti jäsenilleen juhlia. Musiikki raikasi, ja suhteellisen pian tanssiporukkaan oli soluttautunut mukaan usempi meidänkin porukastamme.

Lapset pelasivat jalkapalloa, me vanhemmat nuoret kävelimme rannalla – ja keksimme ryhtyä hyppimään ruutua! Tytöt ja pojat yhdessä, yhtäläisellä innolla. Se on muuten äärimmäisen hauskaa rantahiekalla, uskomattoman kauniilla rannalla pilvisäällä.

Sitten paikalle saapuu remuporukka, eli siis ne kaveriporukan jäsenet, jotka eivät heti olleet ehtineet mukaan. Istahdamme terassille pelaamaan korttia, ja pahvipussissa on Kapteeni Morgan kavereineen. Siitä kukin oman tunnelmansa tai vakaumukensa mukaan otti tai ei ottanut, tässäkään ei ollut mitään rajoja sukupuolen tai muun suhteen. Tunnelma oli kuin suomalaisilla kesäfestareilla.

Myöhemmin koko poppoo menimme uimaan yhdessä, juttelin tyttöjenjuttuja muiden tyttöjen kanssa, ja aurinko laski. Söimme pienen illallisen autojen konepellillä (lapset ja lapsiperheet olivat syöneet aiemmin ja jo lähteneet), ja suuntasimme kaupunkiin. Suurisuisimmat vannottivat, että kaikki mennään nyt yhdessä suoraan baariin eikä varmasti nukkumaan tai kotiin muutenkaan!

No menimme kuitenkin kotiin suihkuun ja vaatteita vaihtamaan. Myöhemmin tapasimme muut kaupungilla – paitsi ne suurisuut, jotka olivat menneet koteihinsa sammumaan. Menimme baariin pelaamaan biljardia.

Elämä on siis mukavan leppoisaa ainakin lomapäivinä, ja elämäntapa täysin normaalia. Ihmiset suhtautuvat toisiinsa aivan kuten Euroopassakin, ja heillä on yhtä sotkuiset suhteet keskenään... Toki on huomioitava, että ystäväpiirini muodostuu suurimmaksi osaksi koulutetuista, töissäkäyvistä ja hyvin toimeentulevista ihmisistä.

Nyt on kiire lentokentälle, lähdemme Pemballe!

Colors of Zanzibar suomeksi   Colors of Zanzibar in English

Kaloja, koulua ja keskusteluja, ei sähköä.

14.04.2011, Chukwani, Sansibar City

Aika menee niin nopeasti kun arki koitti! En edes muista kirjoittaa.

Nyt käyn joka aamu yliopistolla opiskelemassa swahilia. Kyse on niin sanotusti kurssista, mutta olen kurssin ainoa oppilas. Tiukka eläkeikää lähetsyvä opettaja on kieltämättä tehokas ja mukavakin, mutta herättää mussa vahvan tunteen siitä, että suoritus on hyvä vain jos se on täydellinen. Neljässä päivässä ollaan käyty läpi varmaan puolet swahilin kieliopista, ja sitähän riittää.

Muuten on reissattu ympäri ämpäri, sillä pitää ottaa kuvia hotelleista, tehdä sopimuksia ja nähdä paikkoja, jotta mäkin sitten tiedän mistä on kyse. On tavattu jättikilpikonnia, snorklattu nemojen kanssa, missattu delfiinit ja hiukan muutenkin vietetty rantaelämää. Syöty on myös, ja pieni dieetti on harkinnassa, muttei vielä toteutuksessa... ehkä ensi viikolla?

Muutama sananen olisi sanottavana paikallisen sähköyhtiön toiminnasta. Ensinnäkin, sähköt kaktaistaan tunniksi joka ilta – tosin ei edellisiltana, silloin kun telkusta tuli tärkeä jalkapallo-ottelu! Viranomaiset olivat ilmeisen tietoisia siitä, että sähköyhtiön talo ja parlamnettitalo olisivat seuraavana päivänä pirstaleina, jos sähköt menisivät kesken matsin.

Eilen ja tänään sitten sähköä tuli koko alueelle vain puolella teholla, eli muutama valo, yksi tuuletin ja telkkari toimivat. Sähköyhtiölle soitettiin mutta mitään ei tapahtunut. Vasta kun valitus vietiin suullisesti perille alkoi tapahtua, miehet tulivat ja korjasivat vian vajaassa viidessä minuutissa. Sanottiin suorat sanat.

Telkkarissa puolestaan on myös valittamisen aihetta, meillä kun (analogisesti) näkyy vain kaksi kanavaa: paikallistelkkati ja CCTV. Paikallistelkkarin tasosta ei voi puhua edes suomalaisten lukiolaistöiden kanssa samana päivänä, ja CCTV puolestaan on vanha tuttu jo Kiinan-matkalta. CCTV on Kiinan valtion omistuksessa oleva valtava televisioyhtiö, ja käytännössä ainut joka Kiinassa näkyy. Meillä täällä näkyy CCTV News, joka mainostaa, että heillä on ”different angle”. No on kyllä. Mutta se on joka tapauksessa ainut meillä näkyvä uutiskanava. Tämä on myös hyvä esimerkki Kiinan Afrikan-valloitusprojetkista.

Tämän lisäksi on paljon mietityttänyt sukupuolten välinen suhde täällä, mutten oikein osaa sanoa siitä mitään, kun en ole varma mitä mieltä olen. Lähinnä tuntuu, että joskin miehillä ja naisilla on kummillakin täällä samanlainen mahdollisuus koulutukseen ja hyviin työpaikkoihin, he ovat jokseenkin eristyneitä toisistaan. Suhteellisen harvoin näkee perheitä tai edes nuorisoporukoita, joissa olisi molempia.

Tavallaan olen saanut sen kuvan, että miesten ajattelu ja elämäntapa on usein varsin moderni, kun naiset taas pidättäytyvät perinteissä. Vapaaehtoisesti, siltä se minusta vaikuttaa, tai suorastaan itsepäisesti. Mutta paha mennä oikeasti sanomaan. Itse ainakin olen keskustellut monen Khamiksen kaverin kanssa, ja useimmat ovat hyvää juttuseuraa ja suhtautuvat minuun täysin normaalisti. Politiikka ja maailman tila ovat suosituimpia keskustelun aiheita.

No jaaha, nyt meni sähköt taas tunniksi. Mikäpä siinä. Onneksi läppäri toimii... suosittelen kaikille Afrikan-matkaajille (miksei muillekin) tietokonetta, jossa on hyvä akku. Tosin viiem vuonna täältä oli sähköt pois kokonaiset kolme kuukautta, niin hyvää akkua ei ole vielä keksittykään.

Ai niin, ”löydettiin” puolivahingossa toistaiseksi hyvin huonosti tunnettu historiallinen kohde: englantilaisten toisen maailmansodan aikaiset bunkkerit + vahtitorni. Todella kiinnostavaa! Pitää mennä tutkimaan asiaa lisää kirjastoon ja nettiin.

Samalla reissulla nähtiin myös vanhat orjiensäilytysluolat. Yhtäkään sansibarilaista ei muuten ikinä viety orjaksi.

Colors of Zanzibar suomeksi   Colors of Zanzibar in English

Sopeudun Sansibarille

05.04.2011, Matemwe Beach, Zanzibar

Pääsin Sansibarille, ja nyt on ollut jatkuvasti menoa. Meillä on talo Zanzibar Cityn lähiössä: kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuone, ruokailuhuone ja keittiö. Meillä on myös pieni terassi ja puutarha.

Talo on söpö ja sympaattinen, ja loistavana (pakollisena) lisänä on meidän master bedroomin ilmastointi. Sansibarilla on kuuma. Todella.

Kirjoitan tätä rannalta. Lainaamme kavereiden rantataloa, joka on aivan uusi ja todella upea. Miinuksena mainittakoon, ettei tänne ole vielä asennettu ilmastointia. Pelkkä tuuletinkin toki auttaa huomattavasti, mutta aivan samaan mukavuustasoon ei pääse.

Heti kun saavuin tänne, talostamme menivät sähköt yli kahdeksi päiväksi. Siis koko alueelta katkesivat sähköt. Kukaan koko naapurustossa ei kyennyt nukkumaan – paitsi minä, äärimmäisen väsynyt suomalainen.

Suomalaisilla naisilla on täällä muuten varsin kehno maine. Sanottakoon vielä, että se on ilmeisesti varsin ansaittua. Itse koitan osoittaa olevani ihan normaali ihminen, ja ainakin tähän asti Khamiksen perheeseen tutustuminen on mennyt hyvin. Tänään illalla menen siskon kanssa häihin.

Pukeutumiseen kannattaa kiinnittää hiukan huomiota. Turistina voi juoksennella ympäriinsä muovisandaaleissa, minishortseissa ja tuubitopissa, mutta jos suunnittelee pidempää oleskelua, suosittelen peittävämpää asua. Helpointa on käyttää pitkää hellemekkoa ja kaupungilla ollessa peittää yläosa kevyellä huivilla. Itse käytän välillä kahta huivia, joista pienempi on hiusten ympärillä ja isompi harteilla tai myös kevyseti pään ympärillä.

Paikalliset naiset käyttävät lähes poikkeuksetta huivia. Mannermaalaiset eivät usein vaivaudu. Periaatteessa siis mikä tahansa täysin peittävästä täysin paljastavaan käy. Ja kotona saa toki pitää päällään mitä haluaa.

Monesti kyllä säälin miehiä farkuissa ja teepaidassa, mekko ja huivi on huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto näissä sääolosuhteissa.

Kotoutuminen on siis hyvin käynnissä. Vielä ei varsinainen arki kuitenkaan ole alkanut, sillä kavereita on ollut kylässä tulostani saakka.

(Tässä kuvassa pesemme hampaita rantatalolla perinteisestä oksasta tehdyllä superharjalla)

Colors of Zanzibar suomeksi   Colors of Zanzibar in English