27.03.2011, Dira, Iringa, Tansania
Nyt kun on selvitty tuskallisesta bussimatkasta ja rajalla olleista häsläreistä, eikä töitäkään ole ollut tuskallisen paljon pariin päivään, voisin kirjoittaa varsin tärkeästä asiasta. Baarikulttuurista.
Juhliminen Tansaniassa on hurjan hauskaa. Illan aikana tapaa usein paljon ihmisiä, tanssiessa menee helposti viiteen aamulla ja tunnelma on usein mukavan rento. Känniääliöitä on suunnilleen saman verran kuin Suomessa, ja muutaman niksin hallitsemalla heistä pääsee yleensä helposti eroon.
Yksi tytöille tärkeä taito tanssilattialla on taito päästä eroon eihalutusta seurasta. Ignooraaminen harvoin auttaa, joskus se tuntuu jopa yllyttävän. Parasta on pienellä torjuvalla käsieleellä maustettu torjuva katse. Jos tämä ei riitä, niin joku kaveri tulee tässä vaiheessa tanssittamaan ahdisteltua tyttöä, kunnes mies lähtee pois. Tätä joutuu harrastamaan jonkun verran.
Tanssiminen on joka tapauksessa vapautunutta ja juuri niin villiä kuin tanssija itse haluaa. Everything goes, mutta paineita mihinkään on turha kerätä. Itse ainakin tunnen vasta oppineeni tanssimaan täällä. Ennen en edes käynyt yökerhoissa, sillä en nähnyt niissä mitään viehättävää. Mieluummin istuin pubissa. Toki sekin on edelleen mukavaa, varsinkin täällä, kun kaikkialta saa myös edullista ruokaa.
Toisaalta on ihanan helpottavaa, kun aina ei tarvitse puhua, vaan kommunikointi toimii tanssin kautta. Se on kiva tapa viettää aikaa kavereiden kanssa.
Joillekin (kuten itselleni ensimmäisellä kerralla) voi tulla paikallinen tanssikulttuuri hieman shokkina. Varsinkin perinteisemmät tanssit voivat olla varsin... estottomia. Ainut ero muihin puuhiin näyttäisi ensi silmäyksellä olevan vaatteiden määrä. Nuoret kuitenkin tanssivat lähinnä R'n'B-videoista tutulla tyylillä yhdistettynä taidokkaaseen lanteiden käyttöön.
Eroa on myös siinä, mitä pidetään sopivana ja mitä ei. Tanssilattialla näkemänsä perusteella ei esimerkiksi voi tehdä kovin päteviä päätelmiä ihmisten välisistä suhteista.
Pukeutuminen baaressa ei juuri eroa Suomesta – paitsi sillä, ettei ole narikkaa talvitakkia varten. Toki hyvin pienillä vaatteilla saa runsaammin huomiota. Tälläytymisellä ei ole varsinaista ylärajaa, ja itse en ainakaan kykene (täällä Iringassa) erottamaan tavallista opiskelijaa prostituoidusta. Joskus siinä ei itseasiassa ole mitään eroakaan, lukukausimaksut kun ovat monille liian korkeat.
Varjopuolena voisin mainita sen, että älä aja jos otat -politiikka ei ole täällä vielä tehonnut. Baarin parkkipaikalta lähtee paljon autoja joista on parempi pysyä kaukana. Itsekin kerran onnistuin olemaan kyydissä joka peruutti takana olleeseen autoon – oli kuulemma takana olleen syy. Kumman tahansa, tuskin olisi tapahtunut muissa olosuhteissa.
Positiivisena puolena on pakko mainita tämä: kun tanssii paljon, ei voi juoda liikaa alkoholia. Se kun huonontaa tanssikuntoa huomattavasti. Niinpä monen tunnin tanssirupemaman jälkeen huomaa juoneensa pelkkää vettä, eikä aamulla ole mikään ongelma päästä ylös sängystä. Paitsi että reisilihakset ovat usein täysin muuskana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti